Symmetrisiä salausmenetelmiä on käytetty jo tuhansia vuosia. Yksi vanhimmista, ellei vanhin, symmetrinen salausjärjestelmä on ns. Caesar-salaus. Menetelmä perustuu yksinkertaisesti siihen, että kutakin viestin kirjainta siirretään aakkosjärjestyksessä eteenpäin tietyn määrän askelia. Jos esim. askelien määräksi valitaan kolme vaihdetaan kaikki viestissä olevat A-kirjaimet D-kirjaimiksi. B-kirjaimista tulee E-kirjaimia jne. Caesar-salaus on siis varsin heikko, koska mahdollisia salausavaimia on vain niin paljon, kuin käytettävässä kirjaimistossa on kirjaimia. Caesar-järjestelmästä on helppo johtaa uusia salausjärjestelmiä, joissa avainavaruus on suurempi, mutta niiden tarkastelu ei tässä yhteydessä ole mielekästä, koska se kuuluu lähinnä matematiikan historiaan.
Ensimmäisen modernin symmetrisen salakirjoituksen kehittivät saksalaiset 30-luvulla sotilaskäyttöön. Tämä salakirjoitusjärjestelmä perustuu Enigma-salakirjoituskoneeseen. Huolimatta kehittyneestä järjestelmästä amerikkalaiset ja englantilaiset kryptoanalyytikot mursivat Enigma-koodin toisen maailmansodan aikana. Enigman murtaminen oli toisen maailmansodan jälkeen yksi tarkimmin varjeltuja sotasalaisuuksia, jota USA:n vakoiluorganisaatiot hyödynsivät myymällä Enigma-laitteita muille valtioille erityisemmin mainostamatta tosiasiaa, että Enigma-koodi oli jo murrettu.